Tilauksessa poliittinen ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on täällä, mutta poliittinen ilmastonmuutos antaa vielä odottaa itseään. Paljon riittää puhetta ilmastonmuutoksen hillinnästä, mutta teot ovat jääneet vähemmälle. 

Tälläkin viikolla New Yorkissa on puhuttu, kun YK:n ilmastohuippukokous käsitteli ilmastoasioita. Samaan aikaan nuoret mielenosoittajat ympäri maailmaa vaativat tekoja. Tavoitteiden ja puheiden lisäksi meidän politiikkojen on toteutettava konkreettisia ilmastotoimia, jos haluamme mahdollistaa hyvän elämän edellytykset nuorille.

Tekojen tarve on entistä selvempi, kun tänään kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n uudessa raportissa kerrotaan ilmastonmuutoksen katastrofaalisen nopeasta etenemisestä ja ihmiskuntaa uhkaavista vaikutuksista. Erikoisraportin mukaan esimerkiksi meret lämpenevät, happamoituvat ja menettävät hapekkuuttaan sekä Alppien ja Skandinavian vuoristojäätiköistä voidaan menettää 80 prosenttia 2100 mennessä. Tyynenmeren saarivaltiot taas uhkaavat kirjaimellisesti huuhtoutua meren alle.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää poliittista ilmastonmuutosta. En usko, että me olemme vielä aivan ymmärtäneet sitä, että me emme voi jatkaa niin kuin aina ennenkin. Politiikan logiikan on muututtava. 

Ympäristökestävyydestä on tehtävä kaikkea politiikkaa määrittävä reunaehto: kestävää yhteiskuntaa voidaan rakentaa ainoastaan ympäristön reunaehtojen puitteissa. Ympäristö on se, joka sanelee taloudellisen toiminnan reunaehdot. Kun reunaehdot ylitetään, otetaan lainaa lapsiltamme.

Koko poliittisen suunnittelujärjestelmän olisi tästä näkökulmasta uudistuttava. Kysymys siitä, mihin meillä on varaa, on määriteltävä uudestaan. Myös kestävyysvaje on määriteltävä uudestaan. Meidän on kysyttävä, mihin meillä on ympäristönäkökulmasta varaa, sen sijaan että mietitään ainoastaan mihin rahat riittävät. Meidän on laskettava ympäristöllistä kestävyysvajetta ja seuraaville sukupolville jätettävää ympäristövelkaa.

Valtion talouden ja toiminnan suunnittelua ohjaavaksi reunaehdoksi on eurojen rinnalle nostettava päästöt ja päästöbudjetit. Eri hallinnon, yhteiskunnan ja talouden osa-alueille on määriteltävä päästö- ja luonnonvarabudjetit, joita ei voi ylittää. Päästönäkökulma on tuotava mukaan kaikkeen poliittiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Ilmastonmuutos ja ympäristökriisi on seurausta kestämättömästä talous- ja yhteiskuntamallistamme, fossiilikapitalismista, joka ei huomio planetaarisia reunaehtoja. Ilmastonmuutos on pääosin seurausta fossiilisten energianlähteiden käytöstä vapautuneesta hiilidioksidista sekä maankäytön muutoksista, jotka ovat vähentäneet hiilinieluja. Talousjärjestelmämme on rakennettu fossiilisten energianlähteiden käytön varaan ja nyt se pitää irrottaa niistä. Tehtävä on iso ja vaikea, mutta mahdollinen.

Ilmastokriisin keskellä ei pidä unohtaa, että fossiilikapitalismi rakentuu tällä hetkellä myös jatkuvan luonnonresurssien kulutuksen kasvun varaan, mikä on mahdotonta rajallisten resurssien maapallolla. Nykyinen talousmalli tuhlaa resursseja ja tuottaa kasvavan määrän jätteitä, kun raaka-aineet ja tuotteet heitetään pois kertakäytön jälkeen eikä ravinnekierrosta huolehdita. Kertakäyttöön ja neitseellisten luonnon resurssien käytön varaan rakennettu tuhlaileva kertakäyttötalous on korvattava uudelleenkäyttöön ja säästäväisyyteen perustuvalla fossiilivapaalla kiertotaloudella. Tehtävä on iso ja vaikea, mutta mahdollinen.

Ilmastopolitiikkaa ja talouspolitiikkaa ei voi erottaa toisistaan. Ilmastokestävän yhteiskunnan rakentaminen vaatii muutoksia talousmalliimme ja talouden ohjaamisen tapoihin. Muutos ei tapahdu itsestään, vaan tarvitaan kannusteita, rajoituksia ja taloudellista ohjausta. Verotuksen ohjaavaksi periaatteeksi on eriarvoisuuden torjunnan rinnalle nostettava ympäristöohjaus. Saastuttajan ja ympäristöhaittojen aiheuttajan on maksettava ja ympäristökestävistä valinnoista on tehtävä taloudellisesti kannattavampia vaihtoehtoja. Samalla on pidettävä huolta siitä, että myös vähävaraisilla on mahdollisuus ilmastokestävään elämään ja että tuloerot eivät kasva ilmastopolitiikan seurauksena.

Rinteen hallitus on linjannut maailman mittakaavassa erittäin kunnianhimoisen tavoitteen olla ilmastoneutraali vuoteen 2035 mennessä. Suomi on saanut paljon kiitosta kansainvälisestä ilmastojohtajuudestaan ja esimerkin asettamisesta, sekä käytännöllisten ratkaisujen esittämisessä päästövähennyksissä etenemiseksi. Suomea suitsutettiin myös tällä viikolla New Yorkissa.

Suomen tavoitteet ovat kunnianhimoiset, aivan kuten niiden on oltavakin. Jonkun on näytettävä esimerkkiä. Kuitenkin pelkkä hyvä tavoite ei riitä, vaan tarvitaan tekoja. Hallitus on linjannut monia ilmastohyödyllisiä asioita, kuten biokaasun edistämistä, öljykattiloiden luopumistukia ja satsauksia raiteisiin, mutta ne eivät vielä riitä. Tarvitaan muutoksia myös talouden ohjaamisen rakenteisiin, tarvitaan ekologinen verouudistus, joka vauhdittaa ilmastokestävän talouden rakentumista sekä suurempaa yritystukiremonttia kuin mihin on tähän mennessä kyetty. Näihin asioihin palataan ensi vuonna, ja toivon todella, että asioissa edistytään. Vasemmisto on valmis konkreettisiin ilmastotekoihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *