Oikeus sosiaaliturvaan ja riittävään toimeentuloon on ihmisoikeus, jonka turvaa niin Suomen perustuslaki kuin kansainväliset ihmisoikeussopimuksetkin. Viime viikolla julkaistu Amnesty Internationalin ja Ihmisoikeusliiton raportti osoitti, että tämä oikeus ei Suomen kaltaisessakaan hyvinvointivaltiossakaan toteudu täysimääräisesti.
Perusturvalla tarkoitetaan vähimmäismääräisiä sosiaaliturvaetuuksia, kuten työmarkkinatukea ja sairaspäivärahaa. Viimeisimmän arviointiraportin mukaan monien perusturvaa saavien ihmisryhmien toimeentulo ei riittänyt kattamaan kohtuullisen minimikulutuksen viitebudjettia vuosina 2015–2019.
Nykyinen hallitus on palauttanut etuudet indeksiin, tehnyt 20 euron tasokorotuksen perusturvaetuuksiin ja useiden kymmenien eurojen korotukset pieniin eläkkeisin. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakia on uudistettu siten, että lähes miljoonan suomalaisen asiakasmaksut pienevät. Lapsiperheiden ostovoimaa on parannettu alentamalla varhaiskasvatusmaksuja ja säätämällä toisen asteen koulutus maksuttomaksi.
Huolimatta siitä, että sosiaalipolitiikan suunta on saatu tällä hallituskaudella käännettyä,
eivät tehdyt toimet vielä riitä siihen, että perusturvan varassa elävät ihmiset selviytyisivät ilman täydentävää viimesijaista toimeentulotukea. Onkin selvää, että tarvitsemme ylivaalikautisen sitoutumisen perusturvan tason merkittävään korottamiseen.
Perusturvan parantaminen on miljardiluokan taloudellinen kysymys, jonka ratkaiseminen on kytköksissä erityisesti veropolitiikan oikeudenmukaisuuteen, työllisyyteen ja hyvinvointivaltion riittävään rahoituspohjaan.
Perusturvan tason ohella keskeisin raportista esiin nouseva kehittämiskohta on sosiaaliturvan kattavuus. Sosiaaliturvajärjestelmää on pystyttävä uudistamaan niin, että esimeriksi epätyypilliset työsuhteet, yrittäjyys tai terveyteen ja työkykyyn liittyvät haasteet eivät johda katkoksiin ja aukkoihin etuuksien saannissa. Parlamentaarisesti valmisteltavan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tarkoituksena on vastata juuri tämänkaltaisiin ongelmiin.
Yksi konkreettinen toimi, jolla perusturvan kattavuutta tullaan jo ensi vuonna parantamaan,
on työttömyysturvajärjestelmän sanktioiden eli karenssien kohtuullistaminen. Huomautusmenettelyn käyttöönotto, karenssien keston porrastaminen ja pitkien karenssien keston puolittaminen ovat oikean suuntaisia ja tärkeitä toimia. Niiden myötä yksittäinen inhimillinen virhe ei enää johda työtömän syrjäyttämiseen pitkäksi aikaa pelkän toimeentulotuen varaan.
Perusturvan riittämättömyys on suuri ja vaikea ongelma, mutta sen ratkaiseminen on mahdollista ja välttämätöntä.
Julkaistu Kalevassa 8.9.2021
