Harva tietää, että Suomessa pakkosteriloitiin 1930-1960-luvuilla ainakin yli 12 000 köyhää, kehitysvammaista, mielisairaaksi luokiteltua, epileptikkoa, romania, yksinhuoltajaa, kuuroa ja seksuaalisesti liian halukkaana pidettyä ihmistä. Suurin osa heistä oli naisia. Pakkosterilointiin joutui jopa köyhäinapuun turvautuneita avioliiton ulkopuolella raskaaksi tulleita yksinhuoltajaäitejä, joita pidettiin taakkana valtion sosiaaliturvalle. Tämän järkyttävän politiikan tarkoituksena oli ilmeisesti kansan ”väestöaineksen parantaminen” eli rotuhygienia.
Pakkosteriloinnit lopetettiin vasta vuonna 1970. Moni aikanaan pakkosteriloitu on siis vielä elossa. Heiltä ei ole ikinä pyydetty virallisesti anteeksi. Esimerkiksi Ruotsissa, jossa oli aikanaan käytössä vastaavat rotuhygieeniset lait, valtio pyysi anteeksi jo vuonna 1999.
Eduskunnan seksuaalioikeudet ja kehitysryhmä, jonka puheenjohtaja olen, esittää että myös Suomen valtion tulisi pyytää anteeksi pakkosteriloiduilta ihmisiltä. Lisääntymiskyvyn vieminen väkisin on äärimmäinen ihmisoikeudenloukkaus. Se riistää oikeuden ja mahdollisuuden perheen perustamiseen ja haavoittaa ihmistä pahimmillaan loppuiäksi.
Uudessa hallitusohjelmassa korostetaan ihmisoikeuksia ja seksuaalioikeuksia. Esimerkiksi translakia aiotaan muuttaa niin, että transihmisen, joka haluaa vahvistaa juridisen sukupuolensa, ei enää tarvitse todistaa lisääntymiskyvyttömyyttään. Tämä on merkittävä askel eteenpäin ihmisoikeuksien ja kehollisen itsemääräämisoikeuden vahvistamisen kannalta. Lisäksi valtioneuvosto aikoo käynnistää sovintoprosessin kuuroihin kohdistuneista oikeudenloukkauksista Suomen historiassa. Kuurot olivat yksi väestöryhmä, johon myös pakkosteriloinnit kohdistuivat.
Rotuhygieniaan perustuva pakkosterilointipolitiikka oli häpeällinen vaihe historiassamme. Kaikuja ajattelusta elää valitettavasti vielä translaissamme. On tärkeää, että myös Suomi ottaa vahvan roolin tapahtuneiden, valtiolähtöisten ihmisoikeusloukkauksien tunnustamisessa. Pakkosteriloinnin uhriksi joutuneiden osalta on käynnistettävä sovintoprosessi ja heille on esitettävä virallinen anteeksipyyntö.
Anteeksipyyntö ei tapahtunutta muuta, mutta sen myötä sanomme ääneen, että pakkosterilointipolitiikka oli väärin ja tunnustamme sen aiheuttaman kärsimyksen. Toivon, että olemme viimein tähän valmiit.
