Palmuöljyn tuotanto nykyisessä muodossaan aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia ja sosiaalisia konflikteja, esimerkiksi Indonesiassa. Palmuöljyntuotanto on linkitetty esimerkiksi sademetsäkatoon, uhanalaisten lajien elinympäristöjen heikkenemiseen ja korruptioon.
Myös meidän palmuöljyä kuluttavien maiden täällä pohjoisella pallonpuoliskolla on kannettava huolta palmuöljytuotannon aiheuttamista haitoista ja kiinnitettävä huomiota palmuöljyn tuotannon ongelmiin. Kuluneilla vuosikymmenillä palmuöljyn kasvanut globaali kysyntä on luonut voimakasta painetta viljelmien laajentamiseen ja kasvattanut ongelmia.
Palmuöljytuotannossa syntyy sivutuotteena rasvahappotislettä, josta käytetään kirjainlyhennettä PFAD (Palm Fatty Acid Distilliate). Euroopan Unioni on antanut jäsenmaiden päättää itsenäisesti, miten palmuöljyn sivuvirrat luokitellaan. Esimerkiksi Ruotsi, Norja ja Ranska ovat päättäneet luokitella PFAD:n sivutuotteeksi. Suomi sen sijaan on päättänyt luokitella PFAD:n jätteeksi. Suomen valitseman jäteluokituksen perusteella PFAD-pohjainen uusiutuva diesel on vapaa hiilidioksidiverosta.
Luokituksen mahdollistama verovapaus on käytännössä tuki raaka-aineelle, jonka tuotantoketju on linkitetty moniin ihmisoikeus- ja ympäristöongelmiin. Jäteluokitus mahdollistaa myös, että rasvahappotisleen alkuperää ei tarvitse määrittää muiden biopolttoaineiden raaka-aineiden tavoin, mikä vaikeuttaa mahdollisten epäkohtien selvittämistä. Meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota palmuöljytuotannon ongelmiin ja monien muiden maiden tavoin harkita PFAD:n luokittelua jätteen sijasta sivutuotteeksi, koska sitä syntyy välttämättä osana palmuöljyn tuotantoketjua ja sen jatkokäytölle on varmuus. Jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
EU linjasi vuoden 2019 alussa, että palmuöljyä ei enää jatkossa voida luokitella ympäristöystävälliseksi polttoaineeksi ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sen liikennekäytöstä tulisi vaiheittain luopua vuoteen 2030 mennessä.
