Heinäkuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ihminen astui ensimmäistä kertaa kuun pinnalle. Avaruuden valloituksen ensiaskeleita leimasi valtava innostuneisuus ja lähes rajaton usko tulevaisuuden mahdollisuuksiin.
Katsoin kuumatkaa muistelleita ohjelmia mielenkiinnolla, sillä 60-luvulla vallinnut tulevaisuuden usko tuntuu tänä kyynisyyden aikakautena virkistävän erilaiselta. Ihmiset uskoivat kehitykseen ja unelmoivat suuria, vaikka ympärillä oli erilaisia ongelmia ja uhkia.
Olemme viimeisen parin vuoden aikana lukeneet syntyvyyden romahduksesta ja vauvakadosta. Suomessa syntyneiden lasten määrä on laskenut jopa nälkävuoden 1868 tasolle.
Miten syntyvyys liittyy kuulentoihin ja 60-luvun optimisteihin? Tulevaisuudenuskon kautta nämä asiat saattavat tulla yhteen.
Moni miettii, miten ympäristöongelmat ja työelämän ja toimeentulon epävarmuus vaikuttavat lapsen ja perheen tulevaisuuteen. Onko rakkaalle lapselle olemassa hyvän elämän edellytyksiä ylikansoitetulla ja saastutetulla maapallolla? Mahtuuko lapsi elämääni, kun työelämä on vaativaa ja toimeentulo on epävarmaa ja näköpiirissä on loputonta pätkää ja silppua ja kovaa henkistä kuormitusta?
Monen tulevaisuuden usko on koetuksella ja perheen perustaminen ei aina vaikuta hyvältä ajatukselta.
Mutta onko syntyvyyden lasku ongelma? Yhteiskunnan kannalta se on ongelma työvoiman saannin sekä talouden ja eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta. Kukaan ei kuitenkaan hanki lapsia kansallinen eläkejärjestelmä mielessään.
Syntyvyyden lasku on ongelma myös, jos ihmiset haluaisivat saada enemmän lapsia kuin saavat. Vastentahtoinen lapsettomuus on usein tragedia.
Maailmassa on ylikansoitusta ja väestö on nuorta, eli vauvakato ei ole globaali ongelma. Päinvastoin ongelmana on liiallinen syntyvyys. Suomen väestöepätasapaino taas on halutessamme ratkaistavissa maahanmuutolla.
Iso ongelma maailmalla on, että naiset eivät saa päättää lasten hankinnasta. Sadat miljoonat eivät saa käyttöönsä haluamiaan ehkäisyvälineitä. Monet tytöt naitetaan alaikäisenä ja he joutuvat tekemään lapsia lapsina. Köyhissä maissa myös hankitaan paljon lapsia vanhuuden turvaksi, mutta kaikista ei pystytä huolehtimaan.
Suuren syntyvyyden yhteiskunnallisina seurauksina saattaa olla sosiaalisia ongelmia, ympäristökuormitusta ja muuttoliikkeitä. Perhesuunnittelupalveluiden, seksuaalioikeuksien ja naisten aseman vahvistaminen onkin vaikuttavaa kehitysyhteistyötä.
Perheen perustaminen on syvästi henkilökohtainen asia ja ihmisillä on nykyään suurempi vapaus elää tavallaan. Jos lapsia ei halua, ei kellään ole siihen nokan koputtamista. Kuitenkin kyselyjen mukaan suomalaiset saavat vähemmän lapsia kuin haluaisivat.
Jotta ihmisten perheellistymistoiveet voisivat toteutua, on luotava lapsimyönteistä yhteiskuntaa. On tarjottava palveluita ja tukea niin, että toive lapsesta tai lapsettomuudesta voisi toteutua. Politiikan on tekojen kautta luotava tulevaisuudenuskoa, jotta ihmiset voivat luottaa, että nyt syntyvillä ja syntymättömillä lapsilla on hyvän elämän edellytykset. Perheet tarvitsevat sekä konkreettista apua että uskoa tulevaisuuteen.
Kuumatkassa ja lasten saamisessa on muutakin yhteistä. Molemmat tekee lopulta yksilö, mutta yhteiskunnan tuki hankkeelle on oleellista. Aivan kuten kuun valloitus, on myös lapsen saaminen jännittävä ja ihmeellinen matka tuntemattomaan.
__
9.8. täsmennetty syntyyvyyttä ja väestön ikää koskevia osioita.
