Viime päivinä mediassa on käyty keskustelua nuorisorikollisuudesta. Nuorten tekemiin rikoksiin ja erityisesti väkivallantekoihin tulee suhtautua äärimmäisellä vakavuudella.
Onneksi valtaosa nuoristamme voi hyvin ja nuorten tekemien rikosten määrä on ollut pitkään laskussa. Kaukana menneisyydessä ovat onneksi ne päivät, kun oli tavallista, että eri kaupunginosien tai kylien nuoret lähtivät lauantai-iltaisin pieksemään toisiaan, tai kun Oulussa nähtiin kristalliyöksi nimetty nuorisomellakka.
Hyvästä kehityksestä huolimatta edelleen yhteiskunnassamme elää pahoinvoivia ja monenlaisista ongelmista kärsiviä nuoria, joiden tilannetta korona-aika on kärjistänyt.
Osalla pahoinvoivista ja rikoksilla oireilevista nuorista on maahanmuuttajatausta, mutta ei läheskään kaikilla. Pahoinvoivien nuorien ongelmien taustalta löytyy samankaltaisia juurisyitä; vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmia, heikkoa vanhemmuutta tai muita perheessä ilmeneviä vakavia ongelmia, traumoja, köyhyyttä, pakolaisuutta, syrjäytymistä, osattomuutta, kiusaamista sekä laiminlyöntejä ihmissuhteissa sekä niiden katkeamisia. Huonoon seuraan ajautuminen kärjistää ongelmia, mutta voi myös tarjota nuorelle kipeästi kaivatun kokemuksen porukkaan kuulumisesta.
Kauhistelun sijaan meidän aikuisten on mietittävä, mitä nuorten hyväksi voidaan tehdä. Rikolliseen käytökseen on puututtava ja ongelmia pitää ennaltaehkäistä. Olennaista on panostaa nuoren ja koko perheen hyvinvointiin sekä lastensuojelu- ja nuorisotyöhön. Nuorten luottamusta itseensä ja yhteiskuntaan tulee vahvistaa.
Ongelmien ennaltaehkäisy on inhimillisintä ja halvinta. Siksi sekä aikuisten että lasten mielenterveys- ja päihdepalveluihin tulee päästä silloin, kun on tarve. Perhetyöhön ja lapsiperheiden kotiapuun tulee panostaa, kuten myös työllisyyteen ja lapsiperheköyhyyden vähentämiseen. Asuinalueiden eriytymisen estäminen ehkäisee ongelmien maantieteellistä kasautumista ja syvenemistä. Kun autetaan vanhempia, autetaan myös lapsia.
Jokaiselle lapselle ja nuorelle pitää taata harrastus ja jokainen nuori on pidettävä kiinni koulupolulla. Koulujen psykologi- ja kuraattoripalveluiden lisääminen auttaa puuttumaan ongelmiin ajoissa. Aikuisilla tulee olla keinoja ja rohkeutta puuttua koulu- ja nettikiusaamiseen sekä syrjintään ja rasismiin. Nuorisotyön avulla kohdataan nuoria heidän omissa ympäristöissään ja luodaan turvallisia aikuiskontakteja.
Lastensuojelua on vahvistettava. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöille tulee laatia sitova asiakasmitoitus. Perhekuntoutuksen resurssit on saatava kuntoon. Lastensuojelun sijaishuollon yksiköissä tarvitaan lisää työkaluja ja resursseja puuttua vakavasti oireilevien nuorten käytökseen ja karkureissuihin.
Rikolliseen käytökseen on puututtava heti. Tarvitaan poliisien läsnäoloa sekä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Nuorten rikollisuuteen moniammatillisesti puuttuva ankkuri-malli tulee laajentaa valtakunnalliseksi.
Monet näistä asioista ovat jo valmiiksi hallituksen työlistalla. Selvää on, että toimenpiteitä nuorten pahoinvoinnin vähentämiseksi ja nuorisorikollisuuden kitkemiseksi on entisestään lisättävä.
Nuoruus on erityinen kehitysvaihe ihmiselämässä. Ruumis on jo saavuttamassa aikuisen muodon, mutta mielen kehitys on vielä kesken. Ihminen etsii lapsuuden ja aikuisuuden välivaiheessa itseään ja paikkaansa maailmassa. On meidän aikuisten tehtävä varmistaa, että jokainen nuori voi kasvaa omaksi itsekseen turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä, jossa on sekä rakkautta että rajoja.
Julkaistu Kalevamedian paikallislehdissä 18.11.2020.
