Eduskunnassa keskusteltiin tiistaina 13.11. laatuaan ensimmäisestä Suomen kehityspolitiikan tulosraportista. Raportti osoittaa, että Suomen kehityspolitiikalla saavutetaan tuloksia ja myönteisiä vaikutuksia kehitysmaissa. Rahalle siis saadaan vastinetta.
Kehityspolitiikan tuloksia on kuitenkin heikentänyt hallituksen tekemät valtaisat leikkaukset kehitysyhteistyöhön sekä päästöhuutokauppatulojen ohjaaminen suomalaiselle suurteollisuudelle. Aiemmin päästöhuutokauppatulot ohjattiin kehitysmaiden ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön ja muutokseen sopeutumiseen.
Sipilän hallitus leikkasi Suomen avusta maailman köyhimmille noin 40 prosenttia. Suuret leikkaukset ovat luonnollisesti näkyneet heikentävästi myös kehityspolitiikan tuloksissa. Suunta on nyt käännettävä: seuraavan hallituksen on sitouduttava rahoituksen lisäämiseen ja luotava suunnitelma kehitysyhteistyörahoituksen tason nostamiseksi kohti 0,7 bruttokansantuoteosuutta ja suunnattava tukea erityisesti köyhimpiin maihin. Sipilän hallituksella olisi mahdollista kääntää suuntaa jo nyt ensi vuoden budjetissa, mutta se taitaa olla turva toivo.
Kehitysyhteistyön tavoite on parantaa kehitysmaiden ihmisten elinolosuhteita ja edistää kaikkien ihmisoikeuksien toteutumista, se on samalla kestävä tapa ehkäistä vastentahtoista siirtolaisuutta. Kun köyhien maiden kansalaisten ihmisarvoisen elämän edellytykset vahvistuvat, ei elämän edellytyksiä, turvallisuutta tai toimeentuloa ole pakko lähteä etsimään muualta.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt köyhissä maissa, vaikka ne eivät ole juuri aiheuttaneet päästöjä. Oikeudenmukaista on, että teollisuusmaat, me jotka olemme aiheuttaneet suurimman osan historiallisista päästöistä, kannamme päävastuumme ilmastonmuutoksesta. Suomen tuleekin ohjata päästöhuutokaupasta saatavat tulot takaisin ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Jos kehitysmaita ei tueta, heikkenee niiden mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen ja seurauksena voi olla paljon inhimillistä kärsimystä ja iso määrä ilmastopakolaisia.
Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on nostettu Suomen kehityspolitiikan kärkeen, ja seksuaalioikeudet on kehityspoliittisessa ohjelmassa nostettu yhdeksi keskeiseksi painopisteeksi. Painopiste on oikea, sillä edelleenkin liian moni nainen kuolee lapsivuoteelle, liian moni nainen kuolee tai vammautuu puoskarin käsissä kun pääsyä lailliseen ja turvalliseen aborttiin ei ole, liian moni nainen ei saa päättää lapsiluvustaan, liian moni tyttö naitetaan lapsena, liian monen sukuelimet silvotaan, liian moni kohtaa seksuaalista väkivaltaa, liian moni nuori ei saa seksuaalikasvatusta, liian moni kohtaa syrjintää sukupuolisen tai seksuaalisen identiteettinsä takia. Seksuaalioikeuksien puute estää sukupuolten tasa-arvon, yhteiskuntien kehittymisen, ihmisoikeuksien toteutumisen ja väestön kasvun hillitsemisen kestävälle tasolle.
Suomen tekemä ja rahoittama työ seksuaalioikeuksien tukemiseksi on arvokasta ja tuloksellista, mutta silti senkin rahoitusta on leikattu, vaikka nyt Suomen työtä tarvittaisiin enemmän kuin pitkään aikaan. Naisten oikeuksia ja erityisesti seksuaalioikeuksia vastustava liike on saanut vauhtia oikeistopopulismin ja Trumpin noususta. On tärkeää, että Suomi puhuu seksuaalioikeuksien puolesta kovaan ääneen ja rahoittaa seksuaali- ja lisääntymisterveyshankkeita, sillä jos emme me, niin kuka sitten?
Suomen kehitysyhteistyön ansiosta moni kehitysmaan nainen on saanut tarvitsemansa ehkäisyvälineet, moni vammainen on lapsi päässyt kouluun, moni maaseudun köyhä on saanut toimivan vesihuollon tai sähköt ja kumppanimaiden yhteiskunnan toimivuus on parantunut. Kehitysyhteistyötä tehdään usein haastavissa olosuhteissa ja sen vaikuttavuutta on joskus vaikea mitata. Kriisien keskellä hyvä tulos voi joskus olla, että asiat eivät mene huonompaan suuntaan. Vaikeaakin työtä on silti tehtävä, jotta YK:n asettamat kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa.
Kestävää kehitystä ja oikeudenmukaista maailmaa ei saavuteta kuitenkaan yksin kehitysrahoituksella. Maailman rahavirtojen kokonaisuudessa kehitysyhteistyö on hyvin pieni puro, mikä on hyvä muistaa, kun sen vaikutuksia arvioidaan.
Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä on tärkeää auttaa suoraan, mutta yhtä tärkeää on myös tukea köyhempien maiden mahdollisuuksia kehittää omia yhteiskuntiaan. Esimerkiksi verotuskyvyn vahvistaminen on tie kohti omavaraisuutta ja omaehtoista kehitystä.
Myös globaalien veroparatiisirakenteiden ja epäterveiden kaupan käytäntöjen purkaminen on keskeistä. Mikäli laiton pääomapako, epäreilut kauppa- ja investointisopimukset sekä luonnonvarojen riistokäyttö saavat jatkua, ovat kehitysnäkymät heikot. Nykyään globaalista etelästä pakenee pimeästi pääomaa veroparatiiseihin ja globaaliin pohjoiseen moninkertaisesti enemmän kuin mitä ne kehitysyhteistyön muodossa vastaanottavat. Köyhistä maista siis siirretään rahaa rikkaisiin maihin.
