Nyt on herättävä. Maailman luonnon tila heikentyy ennen näkemätöntä vauhtia. Tänään julkaistun YK:n arvion mukaan joka kahdeksas tunnetuista 8 miljoonasta lajista on uhanalainen. Satojen tuhansien lajien häviämisvauhti jatkuu, jos muutosta ei saada hidastettua. Tutkijoiden arvioiden mukaan vähintään yli kolmannes maapallon luonnosta on tuhoutunut vuoteen 2050 mennessä. Luonnon lisäksi me tuhoamme oman elämämme edellytyksiä, jos esimerkiksi ruuantuotannolle elintärkeät pölyttäjät häviävät maapallolta.
Suurimpina syinä luonnon tuhoutumiseen ovat muutokset maan ja vesien käytössä, lajien kestämätön hyväksikäyttö, ilmastonmuutos, saastuminen ja vieraslajit. Ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumisen juurisyyt ovat lopulta samat: me ylikulutamme maapallon resursseja.
Tilanne on vakavuudeltaan verrattavissa viime syksyn IPCC:n ilmastoraporttiin. Tämän luontoraportin pitäisi synnyttää samanlaista toimintaa Suomessa, EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. Nykyisen ylikulutukseen perustuvan talousjärjestelmämme ja kertakäyttökulttuurin on muututtava.
Suomessa tilanne ei ole niin paha kuin monessa muussa paikassa, mutta mekään emme ole onnistuneet pysäyttämään monimuotoisuuden heikkenemistä. Suomessa luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi meidän on tehtävä toimia metsissä, maataloudessa ja kaupungeissa. Talousmetsissä pitäisi nykyistä paremmin huolehtia luonnon monimuotoisuudesta, ja lisäksi Etelä-Suomessa pitäisi suojella ainakin 10 % metsistä. Maatalouden osalta viljelykäytäntöjä tulee muuttaa niin, että luonnon monimuotoisuus parantuu. Kaupungeissa pitäisi huolehtia viheralueiden määrästä ja laadusta. On myös muistettava, että suomalaisten kestämätön kulutus heikentää globaalin talouden tuotantoketjujen kautta luontoa muualla maailmassa.
EU:n tasolla huomio pitää keskittää ainakin muovin ja kemikaalien käytön rajuun lisääntymiseen, ylikalastukseen ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen ympäristökestäväksi. Globaalisti olisi tärkeää luoda YK:n biodiversiteettisopimuksesta samankaltainen korkean tason poliittinen sitoumus kuin mikä Pariisin sopimus on ilmaston saralla. Lajien ja elinympäristöjen suojeluun pitää kaikkialla maailmassa ohjata nykyistä enemmän huomiota ja resursseja.
Luonnon tuhoutuminen tuntuu pelottavalta ja masentavalta. Kuitenkin toivoa on, nyt tarvitaan toimintaa.
