Sitä saa, mitä mittaa

Mikä on elämän tarkoitus? Ymmärryksen lisääminen, lisääntyminen, hyvän tekeminen, rakkaus, nautiskelu… Vastauksia on yhtä monta kuin on vastaajaakin. Elämän tarkoituksen pohtiminen on ihmiselle ominaista. Kysymys, jota voi lomalla miettiä, mutta johon tyhjentävää vastausta ei ole vielä löytynyt.

Yhteiskunnan tarkoitusta ei sitäkään voi määritellä tyhjentävästi, mutta suuntaa-antavasti kyllä. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia ihmisten perustarpeista, perusoikeuksista, turvallisuudesta ja ympäristön kestävyydestä sekä ylläpitää järjestystä ja laillisuutta. Sen tehtävä on mahdollistaa hyvä elämä nyt ja tulevaisuudessa.

Koska yhteiskunnan tarkoitusta voidaan määritellä, voidaan sen onnistumista myös mitata, esimerkiksi seuraamalla hyvinvoinnista ja onnellisuudesta kertovia tietoja, pienituloisuusastetta, rikostilastoja ja ympäristön tilasta kertovia mittareita.

Kuitenkin yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko keskittyy usein näiden sijaan bruttokansantuotemittariin. Se mittaa maassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvoa.

BKT:n kasvua on totuttu pitämään hyvinvoinnin ja kehityksen mittana. Taloudellisen hyvinvoinnin mittaamisessa se onkin jossain määrin käyttökelpoinen. On selvää, että aineellisten perustarpeiden tyydyttäminen edellyttää riittävän taloudellisen pohjan ja työllisyydellä on kytkös suhdanteisiin. On kuitenkin muistettava BKT-mittarin rajoitukset ja huomattava, että tuotannon kasvu ei automaattisesti lisää hyvinvointia varsinkaan rikkaissa maissa.

BKT ei kerro, mitä tuotetaan, tai miten tuotannon hedelmät jakautuvat. Se ei huomioi sitä, millaisia ongelmia ja tuhoja taloudellinen toiminta voi aiheuttaa. BKT kasvaa myös, kun valmistetaan aseita tai terveydelle haitallisia kemikaaleja. Se kasvaa, kun tuotetaan enemmän muovia, tai kun maailman keuhkot eli sademetsät hakataan vessapaperiksi. BKT kertoo paljonko on tehty – ei sitä, onko tehty hyvää vai pahaa. Se ei myöskään tee eroa sen välillä, jakautuuko kasvu tasaisesti vai kasautuuko se pienelle yläluokalle. BKT:n nousu voi kertoa jotain siitä, miten hyvin sinulla menee, mutta todennäköisemmin se kertoo, miten hyvin pomosi pomolla menee.

Harva ajattelee, että elämän ja yhteiskunnan tarkoitus on tuottaa maksimaalinen määrä kertakäyttömuovikuppeja tai rynnäkkökiväärejä. Silti päätöksenteossa painaa paljon mittari, joka kannustaa kaiken tuotannon lisäämiseen ja kertoo vain rajoitetusti hyvinvoinnista. Painoarvoa kuvaa hyvin se, että ihmisten tai ympäristön hyvinvointia lisääviä päätöksiä perustellaan sillä, että ne kasvattavat BKT:ta. Hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä on tullut BKT:n kasvulle alisteista. Rengistä on tullut isäntä.

En ehdota BKT-mittarin hylkäämistä, mutta toivon, että yhteiskuntapolitiikkaa arvioitaisiin ja ohjattaisiin monipuolisemmin. Bruton lisäksi voisimme katsoa, mitä ihmiskunta nettoaa. BKT:n rinnalle tarvitaan laajemmin hyvinvointia ja yhteiskunnan kehitystä kuvaavia mittareita. Koska sitä saa, mitä mittaa. Jos mittaa muovikuppien ja aseiden tuotantoa, voi saada maailman, joka kärvistelee ympäristöongelmien ja konfliktien keskellä. Jos emme muuta toimiamme, vuonna 2050 merissä on enemmän muovia kuin kaloja. Siinä vaiheessa ei paljoa lämmitä, että on varaa hienoon vieheeseen.

Kolumni on julkaistu Kalevassa 11.7.2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.