Kauas verot karkaavat

Kukaan meistä ei varmaankaan rakasta veroja, mutta ne ovat toimivan yhteiskunnan ehto. Verojen kautta kustannetaan syöpähoitoja, vanhustenhuoltoa, sosiaaliturvaa, koulutusta, lastenhoitoa, teiden kunnossapitoa, maanpuolustusta, kirjastoja ja muita tärkeitä palveluja. Jokainen voi kuvitella, kuinka vaikeaa ja kallista elämä olisi maassa ilman verorahoitteisia julkisia palveluja. Useimmilla ei olisi varaa kouluttaa lapsiaan tai sairastua.

Se, joka vaatii yhtä aikaa palveluja ylös ja veroja alas, on populistinen helppoheikki. Verot ovat palveluiden ehto. Kuitenkin veropohjan tiiviyden ja verotuksen oikeudenmukaisuuden varmistaminen on olennainen kysymys julkisten palveluiden rahoituspohjan ja verojärjestelmän tehokkuuden ja yleisen hyväksyttävyyden kannalta. Tiivis ja kattava veropohja auttaa myös tulo- ja kulutusverotuksen kohtuullisena pitämisessä.

Viime viikolla julkisuudessa ruodittiin taas verotietoja. On suuri arvo, että Suomessa verotiedot ovat avoimia ja julkisia.

On kuitenkin hyvä muistaa, että verotiedot paljastavat vain osatotuuden tulojen ja varallisuuden jakautumisesta Suomessa, sillä moni tulolaji ei näy verotiedossa lainkaan.

Huomattava osa suurituloisten tuloista ei ole veronalaista: Esimerkiksi listaamattomien yritysten osingoista suuri osa on kokonaan verovapaita ja erilaisten omistuskuorijärjestelyiden sisällä kertyvistä tuloista ei makseta veroa ennen kuin ne otetaan ulos. Rikkaimmat hallinnoivat omaisuuttaan ja siitä saatavia tuloja usein yritysten tai muiden järjestelyiden kautta.

Erilaiset veropohjaa nakertavat verotuksen aukot ja erivapaudet sekä veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun mahdollisuudet rapauttavat veropohjaa ja luottamusta verotuksen oikeudenmukaisuuteen. Ne myös lisäävät ihmisten välisiä tulo- ja varallisuuseroja sekä vääristävät yritysten kilpailua.

Palkkatuloista maksetaan usein paljon kovempaa veroa kuin pääomatuloista, ja kansainväliset suuryritykset maksavat erilaisten verokikkailujen seurauksena usein selvästi pienempää veroa kuin kotimaiset pienyritykset.

Erilaisia verotuksen aukkoja ja epäoikeudenmukaisuuksia tulisi pyrkiä kuromaan umpeen. Kansainvälisellä tasolla ja EU:ssa on onneksi viime vuosina otettu merkittäviä askelia kansainvälisen veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemiseksi.

Suomen tulisi olla etulinjassa tukkimassa verotuksen aukkoja kotimaassa ja kansainvälisesti, mutta valitettavasti näin ei tämän hallituksen aikana ole ollut. Suomi on kansainvälisesti asemoitunut lähinnä jarrumiehen rooliin, ja kotimaassakaan ei tehdä tarpeellisia toimia.

Eduskunnalla on parhaillaan käsiteltävänä kaksi hallituksen esitystä, jotka tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia yritysten aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaan. Toinen lakihanke koskee ulkomaisten väliyhteisöjen tulojen verotusta ja toinen yritysten korkovähennysoikeuden rajaamista.

Käytännössä väliyhteisö tarkoittaa tässä yhteydessä matalan verotuksen valtiossa sijaitsevaa pöytälaatikko- tai holdingyhtiötä. Tällaisia yhtiöitä voidaan käyttää Suomessa verotettavan tulon minimointiin.

Väliyhteisölainsäädännön avulla voidaan verottaa kevyen verotuksen maahan rekisteröidyn pöytälaatikkoyrityksen voittoa Suomessa ja estää verovälttelyä silloin, kun lakia voidaan soveltaa. Ongelma on, että soveltamiselle on asetettu kovat ehdot. Hallituksen keväällä antama lakiluonnos helpotti soveltamista ja siten lain käyttöä verovälttelyn suitsimiseen. Lausuntokierroksen jälkeen (ilmeisesti voimakkaan lobbauksen saattelemana) hallitus on kuitenkin heikentänyt esitystään tavalla, joka rajoittaa sen soveltamismahdollisuuksia. EU- ja ETA-alueella välisyhteisölakia ei voi soveltaa, jos tytäryhtiöllä katsotaan olevan ”riittävää” toimintaa matalan verotuksen maassa. Käytännössä tähän voi riittää, että maassa on yksikin työntekijä. Esimerkiksi metsäjätti Stora Enso on aiemmin hyödyntänyt tällaista järjestelyä ja välttänyt siten Suomen veroja.

Toinen hukattu mahdollisuus on eduskunnan käsittelyssä oleva korkovähennyksiä koskeva lakihanke. Lain uudistuksen yhteydessä Suomella olisi mahdollisuus hillitä ratkaisevasti korkovähennyskikkailun avulla harjoitettavaa aggressiivista verosuunnittelua. Hallituksen esityksessä tämä mahdollisuus jätetään valitettavasti käyttämättä, sillä siihen sisältyy niin kutsuttuun tasevapautukseen liittyvä porsaanreikä.

Tässäkin tapauksessa taustalla taitaa olla armoton lobbaus, sillä myös tämä laki oli luonnosvaiheessa tiukempi, mutta eduskuntaan tuotiin lausuntojen jälkeen vesitetty versio.

Tiivistetysti kyse on siitä, että tasevapautussäännön nojalla Suomessa oleva yhtiö saa vähentää verotuksessa kaikki korkokulunsa, jos se osoittaa, että koko kansainvälinen konserni on yhtä velkainen kuin se itse. Tähän tilanteeseen on mahdollista päätyä myös täysin keinotekoisen velkarakenteen avulla.

Ajankohtainen ja havainnollistava esimerkki korkovähennyskikkailulla tehtävästä verovälttelystä on sähkönsiirtoyhtiö Caruna, jonka verokikkailun vuoksi Suomen on arvioitu menettäneen 12 miljoonaa euroa verotuloja viime vuonna. Carunan hollantilainen emokonserni on ottanut osakkailtaan rutkasti lainaa, minkä seurauksena sillä on näennäisesti enemmän velkaa kuin varallisuutta. Koska konserni on velkaantunut, saa myös Suomen Caruna vähentää korkomenonsa Suomessa, ja samalla Suomen verottajalta jää mojova potti saamatta.

Caruna ei valitettavasti ole ainoa konserni, jossa tällaisen keinotekoisen velkajärjestelyn avulla vältellään veroja.

Suomen hallitus on puheissaan sitoutunut aggressiivisen verosuunnittelun hillitsemiseen. Valitettavasti teot eivät usein vastaa puheita, vaan lakien valmistelussa kuunnellaan herkällä korvalla verosuunnittelua harjoittavien yhtiöiden ja niiden etujärjestöjen kantoja.

Tämän seurauksena veropohjassamme on edelleen aivan liikaa verovälttelyn mahdollistavia aukkoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *