Oulu ja Suomi on järkyttynyt alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikosepäilyistä. Moni miettii, miksi hirveät rikokset ovat tapahtuneet ja miten niitä voisi estää. Ajatukset ovat uhrien kärsimyksissä.
Valitettavasti julkitulleet rikosepäilyt eivät ole ainutlaatuisia. Joka päivä Suomessa tapahtuu seksuaalirikoksia ja uhreina on myös alaikäisiä. Jokainen rikos on liikaa. Seksuaalirikokset jättävät uhriin syviä arpia. Suurin osa seksuaalirikoksista ei tule koskaan päivänvaloon, eivätkä uhrit saa oikeutta.
Eduskunnan ja hallituksen on pohdittava, mitä lakimuutoksia ja resursseja tarvitaan, että seksuaalirikoksia voitaisiin vähentää. Eduskuntaryhmät ovatkin tällä viikolla kokoontuneet ja sopineet joistain käynnistettävistä toimenpiteistä.
Seksuaalirikoksista annettavia rangaistuksia on kiristettävä. Kuitenkin huomion on oltava myös rikosten ennaltaehkäisyssä. Ennaltaehkäisyyn tarvitaan laaja-alaista viranomaisyhteistyötä sekä asennekasvatusta. Asenteiden muuttamisessa olennaista on julkinen keskustelu, koulutus sekä lainsäädäntö ja poliittinen johtajuus.
Asennemuutoksessa auttaisi raiskauslain muuttaminen suostumus-perusteiseksi, joka vahvistaisi käsitystä seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta ja toisten koskemattomuudesta. Se voisi vahvistaa ymmärrystä siitä, että seksi ilman suostumusta on raiskaus ja seksuaalisen kanssakäymisen on aina tapahduttava yhteisymmärryksessä ja että lapsi tai alisteisessa asemassa oleva ei voi antaa suostumusta. Lakimuutos voisi myös laskea raiskausten ilmoittamiskynnystä ja joissain tilanteissa vahvistaa uhrin asemaa oikeusprosessissa sekä johtaa siihen, että lapseen kohdistunut teko tulisi useammin tuomituksi raiskauksena.
Seksuaalirikosten ennaltaehkäisyn ja oikeuden toteutumisen kannalta olennaista on seksuaalirikosten ilmoittamiskynnyksen laskeminen. Potentiaalisille tekijöille pitää olla selvää, että seksuaalirikokset ovat rangaistavia, ne tulevat esiin ja niistä rangaistaan. Seksuaalirikosten uhreille tarvitaan nykyistä enemmän tukipalveluja. Raiskauskriisikeskuksia tai vastaavia palveluja tarvitaan joka maakuntaan ja myös auttavien puhelinten resursseja tulee vahvistaa. Uhreja ei saa jättää yksin. Lisäksi seksuaalirikosten oikeusprosesseja tulisi nopeuttaa, sillä uhrien kannalta jopa vuosien prosessit ovat kestämättömän pitkiä.
Eduskunnan naisverkosto teki vuosi sitten lakialoitteen raiskauslain muuttamisesta suostumusperusteiseksi, olin puheenjohtajana aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja. Aloite ei silloin mennyt läpi, mutta eilen oikeusministeri Häkkänen ilmoitti, että seksuaalirikoslainsäädännön uudistus aloitetaan ja uudistuksessa selvitetään, miten suostumusperusteisuus tuodaan lakiin. On erittäin positiivista, että aloite nyt etenee, ja kiitos asian esillä pitämisestä myös naisverkostolle, lakialoitteen allekirjoittaneille ja upealle kansalaisaloitekampanjalle. On tärkeää, että seksuaalirikoslainsäädäntöä uudistetaan samalla kokonaisuudessaan. Tähän asiantuntijoiden pitkään peräämään työhön soisi kaikkien puolueiden ensi vaalikaudella sitoutuvan.
Oulun julkitulleissa rikoksissa epäillyt tekijät ovat turvapaikanhakija- ja pakolaistaustaisia. On selvää, että turvapaikkajärjestelmän tehtävä ei ole suojata rikollisia. Rikoksiin syyllistyneitä voidaan ja pitää mahdollisuuksien mukaan karkottaa. Selvää on myös se, että kaikkia turvapaikanhakijoita tai ulkomaalaistaustaisia ei saa leimata toisten tekemien rikosten tähden. Vihanlietsonta ei ole oikea tie.
Seksuaalirikollisuus ei ole uusi ilmiö, eikä seksuaalirikollisuutta voi pelkistää maahanmuuttokysymykseksi, sillä valtaosa rikoksentekijöistä on kantasuomalaisia. Kuitenkin jotkin ulkomaalaisryhmät ovat yliedustettuina rikostilastoissa, joten on pohdittava, miten ulkomaalaisten seksuaalirikollisuuteen voidaan puuttua.
Tämän vyyhden äärellä herää kysymys, onko kotoutumisprosessi onnistunut. Jos tulijoita ei saada integroitua yhteiskuntaan, saattaa nuorten miesten eristyneissä porukoissa levitä epäterveitä ja rikollisia käsityksiä ja käyttäytymismalleja. Maahantulojärjestelmässä tulisi edistää perheittäin muuttamista, sillä perhe tarjoaa tukea, kasvatusta ja sosiaalista kontrollia. Turvapaikkaprosessissa on tehtävä selväksi Suomen lait ja annettava seksuaalikasvatusta. Viestin pitää olla, että seksuaalinen ja fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton ja seksuaalirikoksista rangaistaan. Kotouttamiskoulutusten laadussa ja kotouttamisessa annettavassa yhteiskuntakoulutuksessa on parantamisen varaa, ja kotouttaminen pitäisi saada käyntiin nykyistä paremmin jo vastaanottovaiheessa.
Nyt julkitulleita tapauksia yhdistää julkisuudessa olleiden tietojen mukaan se, että uhreja on houkuteltu netissä. Netti ja sosiaalinen media voi olla lapsille ja nuorille vaarallinen paikka, sillä se tarjoaa hyväksikäyttäjille helpon mahdollisuuden houkutella ja ahdistella alaikäisiä. Kyseessä on ns. grooming-ilmiö. Ilmiö ei ole uusi ja aivan liian moni nuori on kohdannut nettiahdistelua aikuisten toimesta. Lasten ja nuorten seksuaalinen houkuttelu netissä on jo laitonta, kuitenkin tietoisuus ilmiöstä on suhteellisen heikkoa ja rikokset eivät usein tule esiin.
Lasten ja nuorten turvataitoja netissä pitää vahvistaa ja vanhempien tulee olla kärryillä lastensa sosiaalisen median käytöstä. Myös kouluissa ja nuorisotyössä pitää puhua entistä enemmän turvallisesta netin käytöstä ja poliisin pitää olla läsnä verkossa. Nettihoukuttelu pitää tehdä paremmin näkyväksi ja tapaukset tuoda poliisin tietoon, jotta lasten nettiahdistelijat eivät pääse kuin koira veräjästä.
On tärkeää, että ministeri on luvannut tukea Oulua ja tarjota resursseja rikosten selvittämiseen, kriisitukeen sekä seksuaalirikosten ennaltaehkäisyyn. Enemmän resursseja ja huomiota seksuaalirikollisuuden torjuntaan tarvitaan koko Suomessa.
