Yhteiskäytössä olevat kaupunkipyörät saapuivat tällä viikolla Ouluun. Aiemmin fillarikommunismi on jo levinnyt esimerkiksi pääkaupunkiseudulle, Kouvolaan ja Kuopioon.
Fillarikommunismi on alun perin oikeistopopulistien lanseeraama pyöräileviä kaupunkilaisia ja kaupunkipyöriä pilkkaava haukkumasana, joka on sittemmin karnevalisoitu vitsiksi tai jopa lempinimeksi.
Kaupunkipyörien voittokulku on hieno asia pyöräilyn edistämisen ja kaupunkiliikkumisen kehittymisen kannalta. Pyöräily on kätevä, terveellinen ja ympäristöystävällinen liikkumistapa erityisesti kaupungeissa ja hyvin toimiva kaupunkipyöräjärjestelmä voi osaltaan lisätä pyöräilyn suosiota.
On omituista, että jotkut haluavat pilkata pyöräilijöitä ja tehdä identiteettipolitiikkaa ja rakentaa vastakkainasettelua niinkin harmittomalla asialla kuin pyöräilyllä. En pidä politiikan pelkistymisestä identiteetteihin ja symboleihin, enkä haluaisi, että pyöräilystä tulee identiteettisodan osa. Pyöräilyn politisoiminen tuntuu erityisen oudolta näin oululaisena, sillä meillä on vahva pyöräilykulttuuri, jossa kaikenlaiset ihmiset pyöräilevät ympäri vuoden.
Oikeistopopulistit elävät vastakkainasettelusta, ja tässä itserakennettujen uhkakuvien ja vastakkainasetteluiden maailmassa pyöräilyn vastapooli on autoilu. Kunnon isänmaallinen ihminen ajaa autolla, epäilyttävä vasemmistohippi pyöräilee. Jako on keksitty ja naurettava, sillä useimmat meistä liikkuvat tilanteen mukaan autolla ja pyörällä. Ehkä karnevalisointi onkin paras tapa vastata populismiin.
Kaupunkipyöriin liittyvä yhteiskäyttökulttuuri onkin ehkä vallankumouksellisempaa kuin pyöräily sinänsä. Kaupunkipyörät rikkovat normin siitä, että kaikki tavarat pitää omistaa itse ja voivat olla merkki uuden yhteiskäytön ja -omistamisen ajan alkamisesta. Ainakin toivon niin, maapallon takia.
Kolumni on julkaistu Kansanuutisten Viikkolehdessä 29.8.
